Puglia - ihana uusi tuttavuus Etelä-Italiassa

Viimeksi kun kirjoitin blogiin, tuskailin tulevan loman kanssa: mietin minne mennä? Miten onnellinen tilanne olikaan, kun koko saapasmaan kartta oli käytettävissä! Nautin kolme viikkoa Italiasta ja nyt kerron sulle mun kokemuksesta Pugliasta, vakuutuin, ihastuin ja haluan palata!

Käydään ensin Roomassa!

Hyppäsin Finnairin lennolle Helsingistä äitini kanssa ja me napattiin heti Rooman kentälle laskeuduttuamme vuokra-auto alle. Ihan uusi Fiat Panda vei meidät kohti Toscanaa, jossa yövyimme ensimmäiset kolme yötä kylässä nimeltä Manciano. Seuraavat kaksi yötä vietimme Roomassa, minulle pääkaupungissa seikkailu oli toinen kerta, äidilleni ihan ensimmäinen.

Kaikki on niin kaunista, mutta ei ole liioiteltua sanoa, että Roomassa on tänä vuonna PALJON IHMISIÄ. Jubileum eli riemuvuosi on asia, joka sun kannattaa googlata, jos vielä pohdit Roomaan matkustamista.

Seuraavana Etelä-Italia

Roomasta äiti lensi Suomeen ja minä hyppäsin samana aamuna Frecciarossa junan kyytiin, sen keula kiisi kohti etelää! Noin reilun neljän tunnin jälkeen kaiuttimista kuului seuraavan kaupungin nimi: Bari! Se oli vain välietappi, josta nappasin vuokra-auton ja lähdin kaatosateen haastamana navigoimaan kohti tulevaa airbnb:tä.

Ceglie Messapica ei ole Puglian kylistä suurin ja hyvä niin, siellä majoituin ensimmäisen Puglian viikkoni. Majoitus oli ihana, voit ihailla huonekorkeutta, kiviseiniä ja tunnelmaa tästä ig-postauksestani.

Ceglie Messapica

Seuraavan Puglian viikkoni majoituin Ostunissa, eli siirryin noin 10 kilometriä merta kohti. Ostuni on ihana: siellä on tarpeeksi palveluita ja elämää, ettei se ole se pienin kylä. Mutta se on tarpeeksi pieni ollakseen rauhallinen ja viihtyisä. La citta biancassa eli tuossa valkoisessa kaupungissa rakastin lenkkeillä kapeita katuja ja jyrkkiä portaita, auringonlaskut historiallisen keskustan laidoilla ja omalla kattoterassilla olivat kuin maalauksia, paitsi vielä hienompia…

Onko mitenkään mahdollista koittaa kertoa, miltä se tuntui, kun pääskysten äänet kaikuivat toukokuisessa illassa samalla, kun horisontissa oliivipeltojen takana meri siinsi vielä kirkkaana, kuin peili.

Voitin Airbnb lotossa kahdesti, sillä Ostunin asunto oli niin ihana, että voisin kuvitella asuvani siellä! Saavutin lomalla täydellisen aikatauluttomuuden tunteen ja hetken luulin taas asuvani saapasmaassa. Astu Ostunin asuntoon kierrokselle tämän ig-postauksen kautta.

Ostuni, Ostunista näkee merelle

Vuokra-auto on oltava

Pugliassa kulkevat junat ja bussit, mutta auton kanssa ei ole olemassakaan aikatauluja, ei tarvitse kantaa painavia asioita (kiloittain tuoreita hedelmiä ja vihanneksia esimerkiksi) ja auto on ainakin minulle pieni safe space tila.

Kuvittele, että olet 26 vuotias, olet kesälomalla, sulla on vakituinen työ, joka jatkuu, kun palaat taas toimistolle. Olet sopivasti ruskettunut, jotta tuntuu siltä, että olet herännyt eloon pitkän talven jälkeen, sulla on päällä sellainen outfit, että itsetunto on pilvissä! Oot laittanut pinkkiä huulipunaa ja seuraavaksi oot matkalla puglialaiseen pikkukylään ottamaan videoita ja mietit jo, mitä gelatoa tilaat tänään gelateriassa. Puhut italiaa ja nyt pääset käyttämään sitä taitoa… ja radiosta soi just se hittibängeri, että tekee mieli huutaa niitä sanoja ihan vaan elämän ilosta. Auton ikkunoissa vilisevät trullotalot ja oliivipellot, taivas on sininen ja aurinko lämmittää ikkunan läpi. Valitsen tämän niin mielelläni koska tahansa!

Mutta tosiaan auto ei ole välttämätön Pugliassakaan. Aina pärjää julkisilla, mutta se vaatii suunnitelmallisuutta, kärsivällisyyttä ja kompromisseja.

Vuokrasin taas, ehkä 10. kerran Sicily by Car vuokraamolta ja lopulta kaikki meni täydellisesti, matkaan toki mahtui pientä murhetta kyllä, siitä kerroin tässä ig-postauksessa. Lue myös vuokra-autoilusta lisää tästä CiaoCastin blogipostauksesta.

Monopoli, Alberobello, Lecce…

Mitä tulee kaupunkien ja kylien kiertelyyn, olen tehokas!

Ei tämä vaadi mitään voiton maljaa tai tee minusta parempaa seikkailijaa - tehokkuus vaan sopii minulle! Yleissilmäys, muutama eksyminen ja huoletonta haahuilua, intuitiivisesti valittu paikka nauttia espresso ja kameran rulla täyteen muistoja. Sitten voidaan jo jatkaa matkaa. Voin kertoa, missä kaikkialla kävin, jotta voin mainita, mistä pidin eniten ja mistä vähiten.

Nämä tulevat nyt siinä järjestyksessä, kun ne muistan: Ceglie Messapica, Ostuni, Martina Franca, Cisternino, Lecce, Fasano, Monopoli, Polignano a Mare, Alberobello, Bari. Ja Matera, mutta se kuuluu Basilicataan ja se ansaitsisi ihan oman esittelynsä.

Top kolmoseen menevät Martina Franca, Ostuni ja Ceglie Messapica! Oma talo mistä tahansa näistä…voi kyllä kiitos!

Martina Franca

Vähiten pidin Fasanosta (raukka onkin niin pieni ja paikallinen, että odotuksetkaan eivät toki olleet valtavat), Brindisin energiat eivät kohdanneet omieni kanssa… 

Alberobello

Alberobellossa en majoittuisi, mutta mökkikylämäinen trullokylä on käymisen arvoinen!

Leccen barokki vei sanat suusta…

Bari oli kaikkea ja ei mitään - anteeksi Barin fanit. Kaupunki vaatisi selvästi enemmän aikaa mutustella tunnelmaa.

Polignano a Mare > Monopoli.

Polignano a Mare 2x, Alberobello, Monopoli

Oliko tuttuja paikkoja? Oletko matkustanut paljon Etelä-Italiassa?

Saa laittaa viestiä CiaoCastin puolella tai Julian omassa instassa. En voi ottaa kantaa siihen, onko Puglia vai Sisilia “parempi”, mutta Pugliaan on päästävä pian uudelleen. Niin on kyllä Sisiliaankin… Mahdotonta päättää, onneksi ei tarvitsekaan. Ihanaa kesää!